Nessi-koiran elämästä kirjoittelee sen emäntä, joka oli haaveillut omasta koirasta jo vuosia ja on nyt nauttinut Prinsessa Puikulakuonon olemassaolosta yli neljä vuotta.
Nessi on 4-vuotias lyhytkarvainen collie, joka harrastaa tavoitteellisesti agilitya ykkösluokassa sekä ainakin tässä vaiheessa vähemmän tavoitteellisesti hakua ja tottista. Luonteeltaan Nessi todella säpäkkä ja täpäkkä tapaus, joten ihan helpoin ensimmäinen koira se ei ole ollut. Mahtava harrastuskaveri ja kainalokoira kaikesta huolimatta!
Nessi on päässyt korkkaamaan terassikauden, kun lumet vihdoin ja viimein sulivat. Nyt koiruus olisi sitten pyrkimässä pihalle koko ajan. Onneksi meidän pieni piha on aidattu ja Nessi voi loikoilla auringossa ihan vapaasti. Tosin se on vahvasti sitä mieltä, että naapurin koirat eivät saa kävellä HÄNEN takapihansa ohi. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa Nessilläkin on vähän isompi reviri vahdittavanaan, toivotaan ainakin.
Huhtikuussa oltiin myös agikisoissa. Onneksi oli katto pään päällä, joten suurimmaksi osaksi pysyttiin kuivina. Itse kisa meni jälleen hieman kaksijakoisesti, kun toisaalta varsinkin hyppyrata meni yhtä pientä virhettä lukuun ottamatta tosi hienosti, mutta toisella radalla virheitä tuli enemmän. Se on kuitenkin sanottava, että kontaktivirheitä ei tällä kertaa tullut ja sehän meillä on nyt ollutkin tavoitteena. Todennäköisesti mennään tässä kuussa vielä Pieksämäelle kisaamaan ja kesällä sitten muuallekin. Nollat on kuitenkin olleet tosi pienestä kiinni. Kisavarmuutta vaan pitäisi saada lisää meille molemmille.
Opin liittämään näitä videoitakin tänne, joten tässäpä olisi meidän viimeisimmät kisaradat. Ekalta radalta siis 10 ja toiselta 5, jolla saatiin myös kisassa 2.sija. Aika oli tosi hyvä, varsinkin kun ottaa huomioon, että jouduin korjaamaan keppien lopun.
Agilityrata. Tämä meni muuten ihan ok, mutta koiralla oli niin paljon vauhtia kepeille tultaessa, etten ehtinyt käskyttää sitä ajoissa ja se suhahti keppien ohi. Oma moka tuli myös ennen A:ta, kun lähti kiertämään estettä väärältä puolelta. Lopussa meinasi mennä putkeen ja lähellä oli, ettei tullut kunnon yhteentörmäystä. Mut kaikesta huolimatta aika oli melko hyvä ja rata muutenkin totuttuun tapaan vauhdikas.
Hyppyrata. Tällä radalla vältettiin pahat paikat melko hyvin, vaikka pari kertaa olikin lähellä, että olisi mennyt väärälle esteelle. Ainoa pieni virhe tuli siinä, kun keppien lopussa suuntasin ajatukset jo seuraavalle esteelle ja Nessin pujottelu ei vielä kestänyt sitä. Tuolta radaltahan tuli kokonaisuudessaan vain kuusi hyväksyttyä rataa, joten siinäkin mielessä voi olla tyytyväinen.
Tässä olisi vihdoin ja viimein linkkejä Nessin luonnetestivideoihin. Videot ovat osissa, koska tekniset taidot ei riitä muuhun. Youtuben käyttökään ei ole vielä ihan hallussa, joten jokainen video täytyy klikata erikseen... Ihan kaikkia osioita en viitsinyt latailla, esim. laukaukset jätin pois, koska niissä nyt ei kovin paljon tulkittavaa ollut.
Yritän laitella jossain vaiheessa myös agilityvideoita.
Jaahas, eipä ole tullut rinsessan lokia taas päivitettyä...
Sen verran on pakko kehua, että nuo edellisen päivityksen kisat menivät meiltä aika hyvin, vaikkei nollia tullutkaan. Ekalla radalla nolla oli enemmän kuin lähellä, mutta vitonenhan sieltä tuli, kun Nessi ohitti keppien ekan välin kuononmitalla... Päästiin kuitenkin ensimmäistä kertaa palkinnoille, kun oltiin hyvällä ajalla kolmansia. Molemmilla radoilla virheet oli tosi pieniä ja kokonaisuutena radat sujuivatkin hienosti. Nyt voi sanoa, että koira on huomattavasti paremmin hallinnassa ja toisaalta myös oma ohjaaminen on kehittynyt, vaikka paljon siinä on vielä tekemistä. Eihän tässä ollakaan kuin vasta kolme vuotta toheloitu... Oma koordinaatiokyky ei vain yksinkertaisesti riitä hallitsemaan agilityssa vaadittavia komponentteja yhtä aikaa: ohjaamista, omaa liikkumista, radan hahmottamista... Ja tähän kun lisätään vielä todella reaktioherkkä ja nopea koira. Suuremmilla treenimäärillä oltaisiin varmaan edistytty nopeammin, mutta harrasteluahan tämä vain on meille ollut.
Nyt paukkupakkasten aikaan on treenejäkin jouduttu perumaan, joten melko vähällä treenaamisella ollaan menossa seuraaviin kisoihin viikon päästä. Onneksi Nessi on sen verran rauhoittunut, että ei enää hypi seinille, kun ei pääse näillä keleillä pitkille lenkeille. Oikeastaan siitä on tullut melkoinen sohvaperuna, jota saa aamu- ja iltapissille käskyttää ihan urakalla. Lenkillä se kyllä viihtyisi pidempäänkin, jollei tassuja alkaisi palella. Ja tossujahan puikulakuono ei suvaitse jalkaansa laitettavan. Pomppa meillä on ollut käytössä yli -20 asteen pakkasilla ja sen jopa Nessi on hyväksynyt, vaikka näyttääkin vähän nololta...
Treenailuun on keväämmällä tulossa tauko, kun aiomme viedä Nessin steriloitavaksi. Päädyttiin lopulta tähystyksellä tehtävään toimenpiteeseen, koska siinä toipumisaika on lyhyempi ja muutenkin toipuminen helpompaa. Vaikka joskus ollaankin leikitelty ajatuksella pikku-Nesseistä, helpommalla päästään tällä tavalla. Voisihan Nessillä ollakin rotuun ainakin luonnepuolella jotain annettavaa, mutta itse suhtaudun jalostukseen sen verran "vakavasti", että en halua huvikseni alkaa pentuja tehtailemaan. Nessi kuitenkin on monella tavalla hieman keskivertocollieta haastavampi paketti ja näin ollen tasapainottavan uroksen etsiminen olisi ihan oma hommansa. Ja vaikka Nessi omaan silmään onkin kaunis ja sutjakka neiti, ei se ole pystykorvaisena rimppakinttuna myöskään rotumääritelmän mukainen. Kaunis pää ja ilme eivät oikein näyttelyissä riitä... Toisaalta juuri kevyen rakenteensa ansiosta se on ihanteellinen agilitykoira. Käyttöominaisuuksiensa puolesta Nessi taitaisikin olla loistavaa jalostusmateriaalia, jos sellaisia ominaisuuksia collieen kaivattaisiin. Mutta se onkin sitten aivan toinen kysymys, millaisia collieita halutaan jalostaa.
Jalostusasiat ovat olleet mielessä lähinnä siksi, että pentukuume on nostanut päätään, jälleen kerran. Toista koiraa meille ei ole tulossa, mutta nahkapentueita on tullut tiirailtua melkoisen aktiivisesti. Nessi sanoisi tähän kohtaan ärhäkän vastalauseensa, se ei nimittäis ole mikään pentujen ylin ystävä. Toisaalta suhde kaverikoira Oiliin on alun murhanhimoisista katseista ja suoranaisista syöntiyrityksistä muuttunut hyväksi kaveruudeksi. Joten eipäs hylätä toisen nahkiaisen (tai labradorin!) mahdollisuutta ihan kokonaan!
Nyt on sitten ilmoitettu tämäkin koirakko pitkästä aikaa virallisiin kisoihin. Viikon päästä olisi tarkoitus kirmailla radalla seuran juhlakisoissa. Tällä viikolla ollaankin sitten treenailtu oikein urakalla, kun keskiviikkona pyörähdettiin möllikisoissa, eilen ACE:n koulutuksessa ja tänään vielä omissa ryhmätreeneissä. Pakko kehua tuota örvelöä taas, varsinkin eilisessä koulutuksessa tuntui, että ollaan menty huimasti eteenpäin.
Kontaktit on parantuneet todella paljon ja muutenkin tuntuu, että koiruus on paremmin hallinnassa. Oma koordinaatiokyky ei vain aina tahdo riittää ohjauskuvioiden nopeaan omaksumiseen, mutta jotenkin treenaaminen on nyt koko syksyn tuntunut tosi mukavalta. Eniten varmaan vaikuttaa juuri se, että koira on ollut todella yhteistyöhaluinen ja ollaan löydetty yhteinen sävel. Räyhäämistä ja komentamista ei ole läheskään niin paljon kuin ennen, vaikkei siitä kokonaan olla eroon päästykään. Kun vaan osaan kertoa Nessille ajoissa, mitä haluan, se myös tekee mitä pyydetään.
Viime aikoina Nessi on saanut aivan mielettömiä kehuja kouluttajilta ja muilta harrastajilta. Välillä vaan tuntuu, että Nessin olisi pitänyt päätyä jollekin hieman kokeneemmalle harrastajalle, niin ei menisi tuollainen mieletön pakkaus "hukkaan". :) Haastavaahan tämä on ollut sekä ohjaajalle että koiralle, mutta nyt tosiaan kuitenkin tuntuu, että palaset alkaa loksahdella kohdilleen. Eihän tässä ole mennytkään kuin muutama vuosi... :)
Vielä loppuun eilisen koulutuksen treenirata, joka loksautti meikäläisen suun auki. Että tämmöisiäkin ratoja voi olla! Luottoa todellakin tarvittiin. Olo koulutuksen jälkeen oli mahtava, me pystytään tällaiseenkin!!
Blogin tunnukset ovat olleet hukassa, joten kirjoittelukin on jäänyt. Nyt tuli kuitenkin niin iloisia uutisia, että oli pakko nähdä vähän vaivaa... :)
Viime sunnuntaina Nessi kävi nimittäin luonnetestissä loistavin tuloksin. Pistemäärähän nyt sinällään ei niin paljon merkitse, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, miten Nessi testissä käyttäytyi. Se otti tilanteen treenin kannalta, eikä ollut moksiskaan juuri mistään. Arjessahan meillä niitä haasteita kuitenkin on, eikä testi niitä tilanteita mittaakaan.
Osa-alueista tuli seuraavanlaisia pisteitä:
Toimintakyky +1 (kohtuullinen)
Terävyys +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Tuomareiden kommenteista eniten lämmitti mieltä se, kun he olivat sitä mieltä, että koira vain parani testin vanhetessa. Eli mitä enemmän Nessille tuli painetta sitä paremmin se toimi. Temperamentti ja puolustushalu olivat ehkä suurimpia yllätyksiä, vaikka testikäytöksen perusteella nuo arviot olivatkin ihan oikeita. Arjessa Nessi on huomattavasti vilkkaampi ja myös puolustaa niin itseään kuin minuakin paljon enemmän. Jostain syystä se ei kuitenkaan kokenut testin tilanteita kovinkaan uhkaaviksi, vaan katseli melko tyynesti ihmisten hillumista.
Laittelen videota tänne, kunhan saadaan se purettua kamerasta. Jokainen voi sitten itse päätellä, mitä Nessillä oli mielessä, kun huutava ja keppiä heilutteleva tuomari lähestyi sitä "uhkaavasti"... ;)
Vaikka ollaan kesäisin vietetty paljon aikaa mökillä ja muutenkin käyty veden äärellä lenkkeilemässä, Nessi ei koskaan ennen ole varsinaisesti uinut. Pari kertaa se on pudonnut puroon tai muuhun lätäkköön vahingossa ja kerran taisi laituriltakin livetä, mutta silloin ihan vain rantaveteen eikä sitä varsinaisesti uimiseksi voinut kutsua. Pari viikkoa sitten, kun oltiin mökillä saunomassa ja uimassa, Nessi kuitenkin heitti komeasti talviturkin. Nessihän nostaa hirveän metelin aina, kun joku menee laiturilta veteen ja jatkaa mölinäänsä melkein niin kauan, että uimarit tulevat takaisin. Olin juuri lähtenyt uimaan pois päin rannasta, kun mölinä lakkasi ja rannalta kuului huuto "No nyt se hyppäsi!". Käännyin ympäri ja näin Nessin uivan pienen lenkin ja pyrkivän sen jälkeen takaisin laiturille. Isäntänsä nosti sitten pienen uimamaisterin takaisin laiturille. Koira ei ollut moksiskaan pulahduksesta, ei edes koko selkä kastunut, kun piti itsensä niin hyvin pinnalla. Silminnäkijöiden kertomukset olivat hieman ristiriitaiset, ei siis selvinnyt, hyppäsikö vai putosiko se, mutta hienosti Neesu kuitenkin koiraa ui. Luulenpa, ettei se oikein itsekään tiennyt mitä tapahtui.
Vedestä Nessi kuitenkin tykkää kovasti, vaikkei normaalisti mikään uimari olekaan. Se "kalastaa" vedestä kaikenlaisia aarteita ja työntää jopa päänsä kokonaan veden alle. Lelut täytyy kuitenkin heittää sen verran lähelle, että Nessi ylettää kävelemällä ne hakemaan. Mahaan asti vesi saa ulottua, mutta ei yhtään ylemmäs... Meidän 1,5-vuotiaan kummipojan kanssa Nessi viihtyisi vesileikeissä vaikka tuntikausia ja jonkinlaista paimennusta sekin kai on, kun se useamman kerran meni pojan eteen kuin sanoakseen "Tätä pidemmälle et mene". Muutenhan Nessi suhtautuu juokseviin ja kiljuviin lapsiin vähän epäilevästi, mutta lelujen heittelijöinä lapset ovat sen mielestä varsin hyödyllisiä leikkikavereita.
Hiipivä collie, piilotettu vesilelu...
Treenirintamalla on tapahtunut pieniä positiivisia käänteitä. Kontakteilla ollaan edistytty hieman, mutta edelleen on paljon tekemistä, jotta uskaltaisin ilmoittautua kisoihin. Viime viikon treeneissä koin kuitenkin ohjauksellisen ahaa-elämyksen, jonka toivon siirtyvän jossain vaiheessa myös käytäntöön. Nessi on ollut viimeisissä treeneissä todella keskittynyt ja ns. hyvin kuulolla, kunhan vain muistan kertoa sille ohjeet hyvissä ajoin. Etenkin kepeillä ja muutenkin etenemisessä ollaan parannettu huomattavasti. Esimerkiksi viime viikolla otin vaikean keppikulman vauhdista ja Nessi haki oikean välin upeasti ja lisäksi pujotteli virheettömästi loppuun asti. Välillä sen keskittyminen on nimittäin herpaantunut, kun ohjaus on syystä tai toisesta takellellut. Nyt kepeillä on jo sen verran vauhtia, että enää ei voi itsekään hirveästi himmailla... Ehkä sitä voisi mennä jonkun hyppyradan tekemään, jos sattuisi sopiva tähän lähelle.
Käytiin tänään lenkkeilemässä yhdessä Wilman kanssa Puuppolassa ja kerrankin oli myös kamera mukana. Aurinko paistoi ja koirat nauttivat, kumpikin omalla tavallaan. Nessi kirmaili edestakaisin ja Wilma kaivoi myyriä... Molemmat myös pulahtivat jokeen, kun kurkottelivat juomaan. Uintireissu ei tainnut kuitenkaan olla kummankaan suunnitelmissa.
En tiedä voiko puhua kadonneista kontakteista, kun eivät ne niin kummoisia ole koskaan olleetkaan, mutta joka tapauksessa meidän kisatauko kestää luultavasti ainakin kesän ajan. Kontaktien opetus on nyt aloitettu ihan alusta asti, vaikka tuurilla ne kisoissa saattaisivatkin osua kohdalleen. Harmittaahan se, kun ei päästä kisaamaan, mutta toisaalta Nessille on ihan sama, missä se pääsee pinkomaan, kunhan radalle vaan pääsee. Pitäisi nyt alkaa ihan säännöllisesti käymään itsenäisesti treenaamassa, koska toistojen kauttahan se varmuus tulee. Vielä kun oppisi itse ohjaamaan varmemmin ja luottamaan koiraan, niin ehkä me joskus vielä päästään taas starttaamaan.
Hikisten agilitytreenien lisäksi Nessi on lähinnä vain lenkkeillyt ja tottistellut omaksi ilokseen. Lähellä oli, etten vienyt sitä nyt toukokuussa luonnetestiin, mutta lopulta oma epävarmuus vei voiton, joten katsotaan sitä testiä sitten myöhemmin. Lähinnä testissä epäilyttää Nessin terävyys. Joitakin testivideoita katsellessa on käynyt mielessä myös se, miten koira pystyy palautumaan tuntemattoman ihmisen hyökkäyksestä. Nessin käytöstä on vaikea etukäteen arvioida, koska sen reaktiot vaihtelevat tilanteen mukaan. Esimerkiksi agitreeneissä se ei ole lainkaan kiinnostunut muista koirista tai ihmisistä, eikä halua mennä rapsuteltavaksi. Toisaalta taas eilen lenkilla se melkein kiipesi kivellä istuneen tuntemattoman ihmisen syliin pusuttelemaan... Kaikki naapurithan se haluaisi myös mennä tervehtimään, puhumattakaan kotiin tulevista vieraista, jotka saavat aikaan sellaisen mölinäkonsertin, jollaista me omistajat ei ikinä saada osaksemme.
Näissä tilanteissa Nessi ihan selvästi on luoksepäästävä ja avoin, mutta annas olla, jos joku treeneissä kutsuu sitä luokseen ja haluaa vähän taputella. Silloin Nessi käy hädintuskin nuuhkaisemassa ja on todella välinpitämätön. Mutta ehkä tuo kertoo myös siitä keskittymisen määrästä treenikentällä, eli kun tehdään hommia niin tehdään sitten hommia eikä örvelöidä muuta.
Vauhtiahan tuossa riittää edelleen enemmän kuin omiin tarpeisiin, mutta ainakaan ei tarvitse kentällä miettiä, miten saisi koiraan lisää potkua. Ohjaaja sitä vastoin saisi lainata sitä potkua vähän koiraltaan...
Kyllästyin vanhojen sivujen monimutkaisuuteen, joten Nessin kuulumisia voi lueskella nyt uudessa osoitteessa. Ehkäpä myös päivitystahti tiivistyy... tai sitten ei. ;)
Aloitetaan uusi blogi uusilla hienoilla kevätkuvilla (kiitos Katja!)
Youtuben käyttökään ei ole vielä ihan hallussa, joten jokainen video täytyy klikata erikseen... Ihan kaikkia osioita en viitsinyt latailla, esim. laukaukset jätin pois, koska niissä nyt ei kovin paljon tulkittavaa ollut. 
